Tekniikan museon Pienten paja -hankkeen blogi. Kuulumisia, ajankohtaisuuksia, pohdintoja. Äänessä pääsääntöisesti hankkeen projektipäällikkö.

Pienten paja 2012-2015

Pienten paja -kehityshanke loppuu vuoden lopussa. Kolmessa vuodessa on ennätetty saada aikaan monenmoista, ja hanke näyttää täyttäneen tavoitteensa. Nyt on aika summata tehty työ!

Videomuodossa raportin Pienten paja -hankkeesta näkee täältä. Videon innoittamana voi sitten perehtyä seuraavaan tekstiin. 🙂

Pienten paja -hanke ja sen tavoitteet

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Pienten paja -hanketta toteutettiin Tekniikan museossa kesäkuusta 2012 vuoden loppuun 2015.

Hankkeen tavoitteena oli tuottaa esi- ja alkuopetusikäisille museovieraille oppimis- ja elämysympäristö, joka toimii samanaikaisesti sekä näyttelynä, pelialustana että työpajana. Lisäksi hankkeessa pilotoitiin näyttelyllisen palvelun kohdentamista eri kohderyhmille sekä kehitettiin pedagogisen toiminnan arviointimenetelmiä ja toimintatapoja, joilla tekniikan aihepiiri saadaan luontevasti tuotua lapsen ulottuville.

pientenpaja_tavoitteet

Pienten pajan toisiaan tukevat tavoitteet.

Pienten pajan toiminta sitoutti erilaisin työpanoksin mukaan kymmenkunta Tekniikan museon henkilökunnan jäsentä, ja lisäksi toimintaa oli ohjaamassa kahdeksanhenkinen ohjausryhmä, johon kuului asiantuntijoita niin kasvatus-, koulutus- kuin museokentältäkin.

Tekniikan tarinamatto – Näyttelyllinen palvelu ja pilottiympäristö

Pienten pajan suurin ja näkyvin ponnistus oli Tekniikan tarinamatto -palvelun suunnittelu ja tuotanto, kehittäminen ja tutkimustyö, sekä valmiin tuotteen esittely ja teknologiakasvatuksellisen ajattelun levittäminen erilaisten koulutustilaisuuksien ja verkkojulkaisun avulla.

Hankkeessa kehitetty Tekniikan tarinamatto on Tekniikan museon liikuteltava oppimisympäristö; olkalaukussa mukaan otettava tekstiilimatto, joka samalla toimii niin oppimisympäristönä, kokeilu- ja näyttelyalustana kuin hankkeen käyntikorttinakin. Lattialla käytettävän maton ohella Tekniikan tarinamatosta on kehitteillä pienempikokoinen pöytäversio, joka valmistuu alkuvuodesta 2016.

2013-11-11 15.04.53

Tekniikan tarinamatto odottaa kävijöitä.

Koska valmiita toimintamalleja museossa tapahtuvalle esi- ja alkuopetusikäisten teknologiakasvatukselle ei juuri ole ollut, Tarinamatto-projekti ja sen rooli testi- ja suunnittelualustana kasvoi hankkeen kuluessa erittäin merkittäväksi.

Olennainen osa Tarinamatto-ideologiaa on ollut, että Tekniikka kuuluu kaikille; iästä, osaamisen tasosta ja sukupuolesta riippumatta. Se on väistämättä luonteva osa jokaisen arkea, eikä sitä tarvitse kokea vieraana saati pelottavana.

Esi- ja alkuopetusikäinen lapsi voi tutkivan oppimisen keinoin harjoitella löytämään ympäristöstään mm. tekniikan olemukseen, keksimisen vaiheisiin sekä erilaisiin teknologisissa ympäristöissä tapahtuneisiin muutoksiin liittyviä teemoja. Pyrkimyksenä on ollut, että Tarinamatolla uuden oppiminen tapahtuu leikin, pelin ja elämysten kautta, ja se on hauskaa ja motivoivaa. Harjoitusten ja keskustelun avulla lapsia ohjataan havaitsemaan, kokeilemaan, ymmärtämään, käyttämään ja kehittämään oman elinympäristönsä teknologiaa lapsilähtöisesti ja keskustellen, heidän omasta arjestaan ja kehitysvaiheestaan käsin.

2014-11-18 09.35.45

Tekniikan tutkimista tunnustellen.

Käytännössä Tekniikan tarinamatolla -oppimispolku pitää sisällään ennakkotehtävät, varsinaisen mattotuokion ja omaehtoiset jälkitehtävät. Ennakkotehtävissä pohdiskellaan tekniikan olemusta, tarinamattotuokion alkupuolella syvennetään mm. virike-esineiden, mobiiliteknologian ja lisätyn todellisuuden kautta ymmärrystä teknologiasta, ja jälkipuoliskolla rakennetaan draamallisesti museoammattilaisia jäljitellen lasten omista teknisistä esineistä tarinallinen museonäyttely. Jälkitehtävät pitävät sisällään projektin dokumentoimista ja jakamista.

Tekniikan tarinamatolla -oppimispolku otettiin testivaiheiden jälkeen osaksi Tekniikan museon palveluvalikoimaa syksyllä 2015. Hankkeen kuluessa Tekniikan tarinamaton on todettu toimivan mainiosti peruskäytössään esi- ja alkuopetusikäisten teknologiakasvatusalustana, mutta soveltuvan tarpeen mukaan sovellettavaksi ja kehitettäväksi myös muuhun toimintaan ja muille kohderyhmille.

Koska Tekniikan tarinamaton rooli hankkeessa ja varhaisiän teknologiakasvatuksen eturintamassa osoittautui varsin merkittäväksi, päätettiin Tarinamatto-prosessista hankitun tiedon levittämiseksi tuottaa oma toimintamallinsa varhaiskasvattajien ja museopedagogien käyttöön. Toimintamalli helpottaa osaltaan vuoden 2016 varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa ja antaa ideoita Tutkin ja toimin ympäristössäni” -oppimiskokonaisuuden Teknologiakasvatus-osion käsittelyyn.

Tekniikan tarinamaton vaiheista ja toteutuksesta kertova Tekniikan TarinamatollaTeknologiakasvatuksen toimintamalli museoiden yleisötyöhön ja varhaiskasvattajille julkaistiin marraskuussa 2015 osana Museoliiton verkkojulkaisusarjaa. Malli on löytyy sekä suomen- että englanninkielisenä Museoliiton www-sivuilla. Ruotsinkielinen versio toimintamallista julkaistaan tammikuussa 2016.

Screenshot 2015-11-03 15.30.04

Tekniikan tarianamatolla -toimintamallin kansi.

Toimintatavat ja menetelmät

Pienten pajassa testattiin Tekniikan tarinamaton ohella useita muitakin lapsikävijöille soveltuvia teknologiakasvatuksellisia menetelmiä. Menetelmien lähtökohdat olivat Tekniikan museon näyttelyissä, esineissä ja niiden esittelemissä ilmiöissä.

Hankkeessa suunnitellut työpaja- ja oppimissisällöt pyrittiin kytkemään suoraan näyttelyn esineisiin tai niistä nouseviin ilmiöihin. Tällöin pystyttiin sitomaan ilmiö laajempaan kontekstiin ja osaksi museon välittämää kertomusta. Museon vahvuus ovat aidot tekniset esineet, joita ei voi muualla nähdä. Yhtenä tavoitteena olikin viestiä, että “koska tällaista palvelua ei voi toteuttaa missään muualla, se on tultava kokemaan museoon”.

Museo-oppimisen tehtävänä on saada ihmiset pohtimaan asioita itse, tuottaa oivalluksia ja elämyksiä sekä välittää tietoa. Pienten pajassa tähän pyrittiin tutkimisen, toimimisen, aktiivisen osallistumisen ja itse tekemisen kautta.

Työpajatoiminta

Eräs Pienten pajan oleellinen vaikutus Tekniikan museon toimintakulttuuriin oli säännöllisen ja monipuolisen työpajatoiminnan säännönmukaistaminen.

Työpajojen todettiin olevan konkreettinen ja yleisöystävällinen tapa lähestyä teknisiä ilmiöitä. Työpajatoiminta mahdollistaa arkisiin ja ajankohtaisiin teemoihin tarttumisen lapsilähtöisestä näkökulmasta. Ilmiöihin paneutumisen ohella työpajojen keskeinen ajatus oli pyrkiä lisäämään osallistuneiden lasten ymmärtämystä historiallisesta jatkumosta nykytekniikan taustalla. Työpajatoiminta on Pienten paja -hankkeen kautta saatu juurrutetuksi osaksi Tekniikan museon toimintakulttuuria ja sitä tullaan jatkossa edelleen kehittämään ja laventamaan. Pienten pajan työpajoista kertyi myös museon asiakaspalveluhenkilökunnalle uudenlaista yleisötyökokemusta lapsikohderyhmän parissa.

Hankkeen ensimmäisenä työpajapilottina toteutettiin loppuvuodesta 2012 kahdeksan animaatio-työpajaa Mediakasvatuskeskus Metkan kanssa. Pajoissa vieraili yhteensä noin 165 lasta. Työpajoissa kokeiltiin kahta liikkuvan kuvan ympärille kietoutuvaa teemaa:

3D -tekniikkaa ja Zoetrooppi-animaatiota. Työpajassa tuotetut piirrosanimaatiot ovat nähtävillä museon Youtube -kanavalla.

jari&zoetrooppi

Zoetrooppi-animaatiota kuvaamassa.

Vuosien 2014 ja 2015 menestystuote olivat Pienten pajan tuottamat päivittäiset kesätyöpajat. Molempina kesinä testattiin kolmea erilaista työpajasisältöä.

Kesällä 2014 työpajoissa tutustuttiin paperilaatuihin ja sidottiin vihkoja; perehdyttiin raamisahan toimintaan ja rakennettiin sen innoittamia kampikoneita, sekä tutustuttiin vedenpuhdistukseen ja veden ominaisuuksiin. Vesityöpaja tuotettiin yhteistyössä HSY:n kanssa. Kesän  2015 työpajoina puolestaan olivat Sähköä ja moottoreita, joka tutustutti sähköön ilmiönä; Tulevaisuuden materiaalit, jossa materiaaleja tutkittiin lisätyn todellisuuden sisältöjen kautta tablettitietokoneiden avulla, sekä kierrätykseen ja biomuoveihin perehdyttänyt Muovia maidosta, joka toteutettiin yhteistyössä Kemianteollisuus ry:n kanssa. Tarkemmin työpajateemoista täällä ja  täällä  ja työpajatoiminnan periaatteista Tekniikan museon blogin puolella.

2014-05-22 14.50.18

Työpajoissa syntyi mm. kummitus-kampikoneita.

Työpajoihin osallistui kahden kesän aikana yhteensä 750 henkilöä, ja ne olivat eräs suosituimmista museon palvelutuotteista. Kesätyöpajoja jatketaan tulevina kesinä, ja kesän 2016 työpajasisällöt (ohjelmointia Beebot-robottien avulla, sähköaskartelua ja innovaatioajattelua) on jo suunniteltu.

Edellämainittujen työpajaperiodien ohella Pienten paja toteutti erilaisia toiminnallisia opastuksia sekä yleisö- ja puuhatyöpajoja esim. hiihto- ja syyslomilla sekä museon tapahtumapäivien yhteydessä. Näiden pajojen seurauksena työpajakävijöiden kokonaismäärä kasvoi lähes 2000 henkilöön.

Tapahtumatoiminta

Tapahtumapäivissä kokeiltiin erilaisia yleisötyötapoja ja osallistamisen menetelmiä.

Onnistuneimpana Pienten pajassa luotuna tapahtumana voitaneen pitää vuosittain toukokuussa järjestettävää Museoiden yötä. Hankkeen aikana Museoiden yö -tapahtuma ehdittiin järjestää kolmesti, ja se sai mukavasti näkyvyyttä ja suosiota erityisesti lähialueen lapsiperheiden keskuudessa.

Draamallisilla kierroksilla kummitus esitteli lapsille museoesineitä esinevarastokellarissa, sieppasi lapsivieraat vedenkantoapulaisiksi, ja kyseli lapsilta apua kirjeenvaihtoilmoituksen laatimiseen eri mediavälineillä. Kummitussuunnistuksella pääsi tutustumaan näyttelyesineisiin liittyviin kummitusvideotarinoihin ja lisätyn todellisuuden sisältöihin, ja pienimmät museovieraat kummastelivat Tarinamatolla outoja museoesineitä.

kummituskierros2

Lapsia lähdössä tapaamaan kummitusta Museoiden yössä.

Museoiden yön ohella Pienten paja tuotti ohjelmaa mm. Maailman vesipäiviin, Kansainvälisiin museopäiviin, hiihtolomaviikoille ja joulunalusaikaan, sekä osallistui museon opastus- ja palvelukäsikirjojen tuottamiseen pienille lapsille suunnatun toiminnallisuuden osalta. Lisäksi Pienten paja tuotti työpajasisältöä mm. SciFest -tiedefestivaaleille Joensuuhun sekä Innokas-teknologiatapahtumaan Espoon Dipolissa.

Hankkeen osana käynnisteltiin kesällä 2015 myös kesäleiritoimintaa yhteistyössä Innokas -oppimisverkoston kanssa. Professori Utopian kesäleireille osallistui pilottivaiheessa 26 lasta ja palaute leireistä oli äärimmäisen positiivista. Leiritoimintaa pyritään jatkamaan kesällä 2016.

Museodraama

Pienten pajan puitteissa kokeiltiin kesällä 2012 myös museon näyttelyteemoista kumpuavaa museodraamaa Mansikki ja muotovaliot. Näyttelytiloissa kiertävän esityksen teemana oli suomalainen teollisuusmuotoilu Elviira-emännän ja hänen Mansikki-lehmänsä näkökulmasta. Museodraama oli osa Tekniikan museon World Design Capital 2012 -vuoden ohjelmaa ja se toteutettiin yhteistyössä Teatteri Ilmi-Ön kanssa.

lehmä

Mansikki-lehmä ja Elviira-emäntä tekniikan äärellä.

Pienimuotoisempaa draamallisuutta edustaa Tekniikan museon kummitus, joka on säännöllisesti seikkaillut Pienten pajan organisoimissa tapahtumissa ja työpajoissa mm. johdattelemassa lapsia museoesineiden historiaan ja toimintaan.

Opetuskokoelmayhteistyö

Eräänä tärkeänä osana Pienten pajan toimintaa edistettiin museon kokoelmatiimin kanssa opetuskokoelmayhteistyötä ja sovittiin yhteiset pelisäännöt museon opetuskokoelman luomiselle, ylläpitämiselle, asiasanoittamiselle ja opetuskokoelmaesineiden kirjaamiselle esinetietokanta Akseliin.

Opetuskokoelmaan kerätään esineistöä, jonka tarkoituksena on toimia museon pedagogisen toiminnan tukena. Kokoelmaan kuuluvia esineitä museovieraat saavat valvotusti tutkia, kokeilla ja käyttää. Tekniikan museon opetuskokoelman painopiste on erityisesti arjen teknologiassa ja museon näyttelyihin liittyvissä aihepiireissä. Opetuskokoelmaan kerättävien esineiden avulla voidaan jatkossa pedagogista toimintaa kehitettäessä havainnollistaa vaikkapa entisajan arkea, tekniikan kehitystä ja muutosta, laitteen toimintaa tai teollisen prosessin kulkua.

mitä_esine_voi_edustaa

Opetuskokoelmaesinettä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta.

Pienten pajan projektipäällikkö on hankkeen aikana vastannut Tekniikan museon opetuskokoelman karttumisesta.

Pienten paja – Toiminnallinen näyttely

Hankkeessa päärooliin nousseen Tarinamatto-projektin rinnalla Pienten pajassa edistettiin myös toiminnallisen Pienten paja -näyttelykokonaisuuden suunnitelmia.

Tekniikan tarinamatto toimi testialustana näyttelykokonaisuuden sisällöille ja toiminnallisille tehtäville. Hankkeen puitteissa näyttelylle tuotettiin käsikirjoitus ja juoni, sekä hiottiin näyttely-ympäristön pedagogisia tavoitteita ja toimintoja.

sisäänkäynti

Fantasiarakenteen suunnitelmakuva näyttelyn sisäänkäynnistä.

Tulevasta näyttelystä tuotettiin mood board-piirustukset kuopiolaisella Fantasiarakenne Oy:llä, ja merkittävimpien toiminnallisten kohteiden suunnitelmat teki Museko Oy.

Näyttelyä edistetään hankkeessa tuotettujen suunnitelmien pohjalta erillisrahoituksella.

Pedagogisen toiminnan arviointi – kohti toimivia työkaluja

Pienten paja -toiminta on vaatinut runsaasti erityyppisten aktiviteettien testaamista esi- ja alkuopetusikäisten kohderyhmän kanssa, toiminnan kehittämistä yrityksen ja erehdyksen kautta, sekä sisältöjen ja menetelmien kohdentamista käytännön kokemusten, saadun palautteen, kerätyn arviontimateriaalin ja vertaisarvioinnin perusteella.

Tekniikan tarinamatto -työssä palautetta ja arviointia on testattu järjestelmällisesti; työpajojen ja tapahtumien yhteydessä puolestaan on kokeiltu erilaisia menetelmiä yöleisöpalautteen keruuseen ja itsearviointiin.

Screenshot 2015-12-07 15.18.27

Oleellista arvioinnissa.

Tarkemmin Pienten pajassa tehdystä arviointityöstä omassa blogitekstissään.

Näkyvyys ja vaikuttavuus

Vaikka vaikuttavuutta ei erikseen ollut kirjattu hankkeen tavoitteeksi, on hankeviestintä ja kehitettyjen palveluiden näkyvyys onnistunut erinomaisesti.

Hankeviestintä

Hankeviestinnän tärkeimpänä kanavana toimi maaliskuussa 2013 perustettu Pienten pajan blogi (pientenpaja.wordpress.com), johon kirjoitettiin hankkeen ajankohtaisista asioista ja kuulumisista. Hankkeen aikana blogissa julkaistiin 95 tekstiä, ja sitä luettiin noin 4900 kertaa. Suomen ohella kävijöitä blogiin tuli erityisesti Virosta, Ruotsista, Saksasta ja Yhdysvalloista. Loppuvuodesta 2013 blogissa otettiin ensimmäisenä käyttöön myös hankkeen ilme ja logo.

Blogitekstejä ja kuvia, sekä tietoa Pienten pajan tuottamista työpajoista ja tapahtumista linkattiin ahkerasti Tekniikan museon sosiaalisen median kanaviin (facebook, Instagram ja twitter), mikä lisäsi trafiikkia myös blogin puolella. Tarinamattoa ja työpajoja koskevassa viestinnässä hyödynnettiin myös videopalvelu YouTubea.

Koulutukset ja seminaarit

Hankkeen aikana Pienten pajan tiimi osallistui aktiivisesti erilaisiin koulutus- ja seminaaritapahtumiin.

Lokakuussa 2013 Pienten pajaa ja erityisesti Tekniikan tarinamatto -konseptia esiteltiin sekä NSCF -konferenssissa Norjan Sarpsborgissa että Jaermuseetin toimipisteissä Stavangerissa. Kesällä 2014 museon kehittämispäällikkö kävi Cimuset-konferenssissa Pariisissa esittelemässä Pienten pajaa ja Tarinamatto-konseptia, sekä kartoittamassa kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia. Maaliskuussa 2015 Tarinamattoa esiteltiin Helsingin varhaiskasvatusviraston Tiede vieköön -seminaarissa, huhtikuussa ITK2015-tapahtumassa Hämeenlinnassa, syyskuussa 2015 Varhaiskasvatusmessuilla Helsingin Wanhassa satamassa ja joulukuun alussa Suomalais-venäläisillä museopäivillä Pietarissa. Työpajatoimintaa taas esiteltiin koulutusvaihdon merkeissä Espoon kuvataidekoulun väelle joulun alla 2015.

20150311_135023

Tarinamaton esittelyä Tiede vieköön -seminaarissa.

Pienten pajan sisältöihin kävivät Tarinamatolla tutustumassa mm. Innokas-verkoston Arjen teknologiaa -koulutukseen osallistuneet opettajat (2013 ja 2014), Aalto-yliopiston museopedagogian opiskelijat, Trafiikki-museot ry:n jäsenmuseoiden virkistyspäivän osanottajat, Pedaali ry:n museopedagogit, sekä kansainvälisen GEC-teknologiakonferenssin osallistujat. Lisäksi Tarinamatto-toimintaa esiteltiin Suomen museolehtori- ja yleisökentälle työpajoissa valtakunnallisilla  Museolehtoripäivillä marraskuussa 2015.

Lopuksi

Pienten paja näyttää saavuttaneen sille asetetut tavoitteet hyvin. Hankkeen tuloksena on paitsi toteutettiin esi- ja alkuopetusikäisille museovieraille soveltuva, toiminnallinen oppimis- ja elämysympäristö Tekniikan tarinamatto, myös tuotettiin projektista Tekniikan TarinamatollaTeknologiakasvatuksen toimintamalli museoiden yleisötyöhön ja varhaiskasvattajille -verkkojulkaisu, jonka avulla teknologiakasvatuksellista ajattelua on voitu levittää niin erilaisten koulutustilaisuuksien kuin aktiivisen verkkoviestinnänkin kautta.

Pienten pajassa myös tutkittiin ja kehitettiin monia muita toimintatapoja, joilla tekniikan aihepiiri saadaan luontevasti tuotua lapsen ulottuville. Erityisen oleellisia Pienten pajan vaikutuksia Tekniikan museon toimintakulttuuriin ovat olleet työpajatoiminnan säännönmukaistaminen, tapahtumatuotannon selkiyttäminen, sekä yhteisten pelisääntöjen luominen opetuskokoelmatoiminnalle.

Tärkeää on myös, että hankkeessa kehitettiin pedagogisen toiminnan arviointimenetelmiä: tämän työn tuloksena saatiin aukikirjattua esi- ja alkuopetusikäisten kohderyhmälle suunniteltavien museopalveluiden suunnittelun periaatteita, joita myöhemmin on mahdollista syventää muiden kohderyhmien osalta. Kehittämistyön ohessa hankittiin arvokasta tietoa erilaisista arviointimenetelmistä ja niiden soveltumisesta museoiden palvelutuotannon arviointiin.

Pienten paja jättää myös jälkeensä useita kysymyksiä ja  ideoita uusiin kehittämishankkeisiin:

Kuinka muokata tarinamatto -tyyppistä toimintaa senioriryhmille, aikuiskoulutukseen tai sote-palveluihin käytettäväksi?
– Kuinka konkretisoida ja mallintaa palvelutuotannon vaiheet?
– Millainen olisi museopalveluiden arviointimalli?

Oma lukunsa Pienten pajan perintöä on myös myöhemmin erillisrahoituksella toteutettava toiminnallinen Pienten paja -näyttely, jonka suunnitelmat saatiin hankkeen puitteissa vietyä varsin pitkälle.

Tämän kirjoituksen myötä Pienten paja -blogi menee tauolle – herätäkseen mahdollisesti myöhemmin toteutettavan näyttelyhankkeen myötä uudelleen eloon.

Kiitokset kaikille Pienten pajassa mukana olleille, nämä ovat olleet antoisat 3,5 vuotta!

Marianna

 

 

Arviointityö Pienten pajassa ja Tekniikan tarinamatolla

Varhaiskasvatusikäisille suunnatun teknologiakasvatuksen menetelmien kehittäminen museoympäristössä ei ole se kaikkein tavanomaisin työtehtävä – näin ollen myöskään esimerkkejä, valmiita toimintamalleja tai tapoja tämän tyyppiseen työhön ei Pienten pajaa käynnisteltäessä niin hirvittävästi löytynyt.

Näistä lähtökohdista Pienten pajan pyörittäminen onkin vaatinut runsaasti erityyppisten aktiviteettien tutkimista ja testaamista kohderyhmän kanssa, toiminnan kehittämistä yrityksen ja erehdyksen kautta sekä sisältöjen ja menetelmien kohdentamista ja tarkentamista taustatyön, käytännön kokemusten, saadun palautteen sekä arvioinnin perusteella.

Tekniikan tarinamatto -työssä palautteen keruuta ja arviointia on tehty järjestelmällisesti; toteutettujen työpajojen ja tapahtumien yhteydessä puolestaan on kokeiltu erilaisia menetelmiä yleisöpalautteen keruuseen ja vertaisarviointiin.

Arviointi ideoinnin apuna

Palvelutuotteen kehittämiseen tarvittava arviointityö alkoi Pienten pajassa tietyllä tapaa jo taustatyövaiheessa, jolloin perehdyimme varhaiskasvatuksen aihepiireihin mm. lukupiiritoiminnan ja museo- ja näyttelyvierailujen kautta. Tuolloin arvioimme eri näyttelyissä näkemäämme ja kokemaamme seuraavien kysymysten kautta:

  1. Miten a) näyttely kokonaisuudessaan, b) mitkä yksittäiset asiat näyttelyssä vetoavat kohderyhmään?
  2. Miten näyttely/palvelut/rakenteet soveltuvat kohderyhmän käyttöön? Mikä toimii, mikä ei?
  3. Mitä ideoita voisi soveltaa myös meillä? Millaisin muutoksin, lisäyksin, menetelmin, tekniikoin?
vitenfabriken_matematiikkaa

Jaermuseetissa Norjassa kävimme mm. seuraamassa matematiikka-aiheista työpajaa. 

Kysymysten avulla saimme kirjattua ylös konkreettisia havaintoja, joita myöhemmin saatoimme hyödyntää Pienten pajan sisältöjen tuotannossa. Aukikirjatut havainnot tuottivat ajatuksia mm. menetelmien monimuotoisuudesta, erityyppisen toiminnan rytmittämisestä, tunnelmien luomisesta tilallisten ratkaisujen avulla, sekä erityyppisistä yleisön osallistamisen keinoista.

Tekniikan tarinamatolla -prosessin arviointi

Tekniikan tarinamatto -palvelun tuottamisessa ja kehittämisessä sovellettiin useita eri arviointimenetelmiä.

Tarinamattotoiminnasta…

– tehtiin itse- ja vertaisarviointia kysymyslomakkeiden avulla
– tarinamatolla ryhmänsä kanssa käyneiltä opettajilta kerättiin palautetta    käynnistä ja palvelun sisällöistä verkkolomakkeen avulla
– lasten ajatuksia ja oppimista tarkasteltiin videoinnin ja haastatteluiden kautta.

Sisältöjen toimivuutta pyrittiin kehitysprosessin yhteydessä arvioimaan suhteessa saatuun palautteeseen ja kokemuksiin, asiakasryhmien tarpeisiin, varhaiskasvassuunnitelmiin, sekä Tekniikan museon yleisiin ja palvelutuotannon missioihin, visioihin ja arvoihin.

Itse- ja vertaisarviointi lomakkeen avulla

2013-11-26 10.07.49

Arviointitilanne käynnissä.

Itse- ja vertaisarviointiin Tarinamatolla kehitettiin viiden kohdan arviointilomake. Lomakkeen avulla arvioitiin yksittäisen palvelun käytännön toteutusta seuraavasti:  

Käytännön toimivuus
– välineet, tekniikka, ohjelmat, menetelmät, tilat, ajankäyttö…
– muut mahdolliset käytännöt?
Sisällön toimivuus
– havainnollisuus, materiaalit, ohjeet, omaehtoisuus/ohjaus, ymmärrettävyys
– sovellettavat sisällöt?
Vuorovaikutus
– ohjaaja: osallistaminen, yhteistyö, innostaminen, organisoiminen, muut vuorovaikutuksen keinot
– lapset: osallistuminen, aktiivisuus, aloitteellisuus, jakaminen, jaettu asiantuntijuus, omaehtoisuus, omat taustat/tiedot, ideointi
Käytettävyys
– hyvää, huonoa? kehitettävää?
Muuta?
– esim. lasten ajatukset ja oivallukset museosta, tekniikasta..

Lomake auttoi jäsentelemään irrallisia mattotuokiosta tehtyjä havaintoja tiettyjen otsikoiden alle, ja ylös kirjattuja ajatuksia ja parannusehdotuksia voitiin suoraan testata jo seuraavan matolle saapuneen ryhmän kanssa. Palautelomake oli erittäin tärkeä apuväline nimenomaan tarinamattotuokioiden sisällön ja menetelmien kehitysvaiheessa.

Palautekysely

Tarinamattovierailun jälkeen matolla vierailleiden ryhmien ohjaajille lähetettiin palautekysely. Kyselyn vastauksia käytettiin apuna palvelun jatkokehityksessä. Palautekyselyssä kysyttiin mielipiteitä niin ennakkotehtävistä, tarinamattotuokiosta, kuin mahdollisista jälkitehtävistäkin. Osa kysymyksitä oli monivalinta-, osa avoimia kysymyksiä.

Opettajia pyydettiin kuvailemaan valmistautumista museovierailuun ja antamaan ehdotuksia ennakko-ohjeistuksen ja -materiaalin kehittämiseen.

SAM_0179

Ennakkotehtäviin kuuluu mm. piirtämistä: miten lapsi näkee tekniikan ja museon?

Itse mattotuokiota lähestyttiin useista eri näkökulmista, joita ohjaajat saivat arvioida huonosti-kohtalaisesti-melko hyvin-hyvin-erittäin hyvin -asteikolla. Kysymykset käsittelivät Tarinamattotuokiota kokonaisuutena, sen sisällöllistä antia ja rakennetta, sekä lasten ja ohjaajan toimintaa matolla.

Jälkitehtävien osalta haluttiin tietää, kuinka ryhmä oli jatkanut tekniikka- ja/tai museoteeman käsittelyä päiväkodissa Tarinamatto-käynnin jälkeen ja kokiko opettaja vierailun hyödylliseksi teeman käsittelyn kannalta. Opettajilta tiedusteltiin myös, oliko Tarinamattokäynti tullut jälkikäteen spontaanisti esiin lasten keskusteluissa, leikeissä tai yhteisissä tuokioissa.

Opettajilta saatu palaute oli pääosin varsin kannustavaa: ohjaamisen tapaa ja menetelmiä kehuttiin ja monia pieniä havaintoja tuokion parantamiseksi esitettiin. Saadun palautteen myötä mattotuokioihin myös tehtiin tiettyjä muutoksia: tuokioon sisällytettiin kierros museon näyttelyssä ja ennakko-ohjeita tarkennettiin – mm. lisättiin maininta, ettei omaa teknistä esinettä tarvitse jättää museoon, mistä lapset olivat ennakkoon olleet kovin huolestuneita..

Viimeisenä kysymyksenä palautelomakkeessa oli “Tulisitko ryhmäsi kanssa Tarinamatolle, jos se olisi osa Tekniikan museon normaalia palvelutarjontaa päiväkodeille?” Vastauksissa suurimpaan rooliin nousi ei-niin-kovin-yllättäen maksuttomuuden suuri merkitys: useimmat opettajat olisivat mielellään tulossa ryhmineen Tarinamatolle, mikäli palvelu olisi maksuton. Siispä mattosponsoria etsimään..

Haastattelut ja videointi

Toiminnan kehittämisen kannalta erittäin merkityksellistä tutkimustyötä ja tehtiin yhteistyössä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa toimivan esi- ja alkuopetuksen tutkimusryhmän kanssa.

Yhteistyönä tehtyjen haastattelujen ja videoinnin avulla pyrittiin kartoittamaan lasten ymmärrystä teknologiasta ja museosta, sekä havainnoimaan, onko näissä käsityksissä tapahtunut muutosta Tekniikan tarinamatolla -projektin aikana. Opettajia pyydettiin ennakkoon valitsemaan haastateltavat lapset: tyttöjä ja poikia, erityyppisiä oppijoita, sekä kuvaamaan heitä parilla sanalla (“Kiinnostunut teknologiasta, vilkas, rauhallinen..”).

10847976_10152551143983811_5018787862052817939_n

Haastatteluasemissa. 

Ensimmäiset viisi pilottiryhmää haastateltiin vain tarinamattovierailun jälkeen. Tuolloin haastattelurunko oli seuraavanlainen:

  1. Kuvaatko minulle vielä mitä te teitte Tarinamaton aikana? (selitys lapselle Tarinamatosta, jos ei muista/ymmärrä)
  2. Mikä Tarinamatossa oli hauskaa? Oliko jotain mikä tuntui hankalalta tai mistä et pitänyt?
  3. Oletko vieraillut museossa aiemmin? Kuinka Tarinamatto poikkesi aiemmista museokokemuksistasi?
  4. Minkä esineen valitsit kotoa Tarinamatto-näyttelyyn? Miksi valitsit tämän esineen? 
  5. Millaisia esineitä muut lapset toivat näyttelyyn? Mitä sinulle jäi näistä mieleen? Oliko joku esine erityisen mielenkiintoinen?
  6. Miksi museoissa on näyttelyitä? Mitä museonäyttelyn rakentamisessa on hyvä ottaa huomioon?
  7. Mitä uutta opit tekniikasta Tarinamatolla?
  8. Mitä uutta opit museosta Tarinamatolla?

Nämä kysymykset osoittautuivat haastattelutilanteissa osin aivan liian abstrakteiksi -kovin moni kuusivuotias ei pysty arvioimaan oppimistuloksiaan, hyvä jos aikuinenkaan siihen kykenee-  joten runkoa muokattiin lennosta lasten haastattelussa esiin tuomien ajatusten suuntaan.

Seuraavana syksynä päädyimme saatujen kokemusten jälkeen aloittamaan lapsien jututtamisen ns. tyhjältä pöydältä, eli haastattelemaan lapsia ensimmäisen kerran ennen kuin tekniikkaa tai museoita on opetustuokioissa edes sivuttu tai ennakkotehtävää tehty. Näin voisimme myöhemmässä vaiheessa vertailla jälkihaastatteluiden tuloksia ja tutkia, ovatko lasten ajatukset tekniikan olemuksesta tai museoiden luonteesta projektin kuluessa muuttuneet.

Haastattelukysymyksissä päätimme lähteä liikkeelle lasten mielikuvista:
”Olette tulossa ensi viikolla Tekniikan museoon? Mitä luulet, mitä siellä on?”

Tämän jälkeen käsittelimme lasten arkiympäristöstä, päiväkodista tai kotoa, löytyvää, tuttua tekniikkaa.  Museoteemaa lähestyimme lasten aiempien museovierailuiden kautta; missä museoissa olet käynyt, mitä siellä tehtiin ja mihin ja kenelle museoita oikeastaan tarvitaan. Lapsilta kysyttiin myös mielipiteitä siitä, millaisia he haluaisivat museoiden olevan ja millaiseen museoon olisi kiva mennä.

Yksilöhaastatteluiden jälkeen koko eskariryhmä yhdessä teki opetustuokiossaan ennakkotehtävän, jossa mietittiin tekniikan ja museoiden olemusta ja piirrettiin teknisiä laitteita. Myös tämä keskustelu ja piirtäminen videoitiin tutkimuskäyttöön.

20_tutkimus_lausuntoja matolta

Lasten ajatuksia koottuna videointi- ja haastattelutuokioista. 

Varsinaisen Tarinamattokäynnin jälkeen museon haastattelijat menivät vielä kerran kameroineen päiväkotiin. Jälkihaastattelussa toistettiin ennakkohaastattelun teemoja ja osin samoja kysymyksiä, sekä kuulosteltiin lasten ajatuksia Tarinamattotuokiosta.  

Mikä oli hauskaa, mikä ikävää, mitä kavereiden esineistä ja näyttelyn rakentamisesta jäi mieleen? Oliko jokin tekninen esine erityisen mielenkiintoinen? Mitä ajattelit museosta?

Olennainen oppi haastattelujen tekemisestä oli, että haastattelurungoista ja kameran läsnäolosta huolimatta haastattelutilanteessa on pakko mennä lapsen kerronnan ehdoilla, hänen kielellään puhuen, ja vain vienosti toivottuihin teemoihin johdatellen.

Edellä kuvattuihin haastatteluihin ja videointeihin pohjautuneen tutkimus- ja arviointityön myötä saatiin Towards children’s creative museum engagement and collaborative sense-making -artikkeliin koottua listaus siitä, millaisten periaatteiden mukaan esi- ja alkuopetusikäisten kohderyhmälle tulisi palveluita tuottaa:

  1. Monitieteisyys
    Tieteiden rajojen ylittäminen: tekniikka, taide, tiede…
  2. Monimuotoisuus ja moniaistisuus
    Monipuoliset menetelmät: kuunteleminen, katseleminen, kokeileminen virike-esineet, media, piirtäminen, tarinankerronta…
  3. Lasten oman tietämyksen arvostaminen
    Tilaa lasten omille esineille, selityksille, tarinoille, kokemuksille
  4. Oman ja yhteisöllisen osallistumisen tukeminen
    Mahdollisuus yksilölliseen ja yhteisölliseen toimintaan: oma/yhteinen merkityksenanto ja luovuus
  5. Arkisen ja tieteellisen ajattelun yhdistäminen
    Arjen ilmiöiden selittäminen, luova ongelmanratkaisu, päättelytaitojen kehittäminen, kokonaisuuksien hahmottaminen
  6. Mielikuvituksen ja leikin hyödyntäminen
    Omalla mielikuvituksella ja leikillisyydellä tärkeä rooli toiminnassa.

Hahmotellut periaatteet ovat toki sovellettavissa myös monille muille kohderyhmille palveluita suunniteltaessa!

Tutkimustyötä erityisesti oppimisprosessin arvioinnin tiimoilta on tarkoitus myöhemmin jatkaa Tarinamattotuokioista videoimalla kerätyn materiaalin avulla. Videoiden kautta voidaan tarkastella niin lasten ennakkokäsityksiä tekniikasta, mattotuokion sujumista ja ryhmädynamiikkaa kuin oppimistuloksia tarinamattotuokioiden jälkeen.

Screenshot 2015-12-07 15.18.27

Tärkeitä lähtökohtia.

Havainnoitujen tutkimusryhmien kautta on saatu uudenlainen näkökulma toimintatapojen ja menetelmien kehittämiseen: moniääninen työryhmä on tuonut prosessiin kukin omaa osaamistaan, säännöllinen havainnointi ja arviointi on auttanut reagoimaan nopeammin kehitystarpeisiin ja prosessinomaisen työn kautta käyttäjän -eli lasten- ääni on saatu integroitua mukaan palvelutuotteeseen. Tarinamattotyön kautta Tekniikan museolle on myös avautunut mahdollisuus arvioida palveluntuotantoprosessia koko sen elinkaaren ajan ja hyödyntää saatua kokemusta ja aukikirjattuja periaatteita muiden palvelutuotteiden kehittämisessä.

Työpajojen ja tapahtumien arviointi

Pienten pajan tuottamia työpajoja ja tapahtumia arvioitaessa kerättiin työpajaohjaajien kokemuksia työpajapäiväkirjan muodossa sekä vapaamuotoista yleisöpalautetta.  

Tekniikan museon työpajaohjaajat pitivät Pienten paja -hankkeen aikana toteutetuista työpajoista säännöllistä työpajapäiväkirjaa, johon kirjattiin mm. kävijöiden kommentteja, havaintoja yleisön osallistumisesta sekä kehitysehdotuksia työpajan käytännön toteuttamiseen.

Työpajapäiväkirjaan on kirjattu jokaisesta pajasta seuraavat asiat:

– kävijämäärät (askartelijat + vanhemmat)
– huomiot pajan sujuvuudesta
– materiaali- & kehitystarpeet (sisältö, teoriapohja, menetelmät)
– asiakkaiden suullinen palaute
– mainintoja valmistuneista töistä ja muita ideoita

Päiväkirjamerkintöjen avulla työpajasisältöjä, menetelmiä ja pajaosaamista voitiin kehittää tehokkaasti nopealla aikavälillä. Työpajapäiväkirjan pitäminen myös helpotti pajatoiminnan käytännön seuraamista ja materiaalitarpeiden huomioimista vetäjien vaihtuessa.

Pienten pajan järjestämissä tapahtumapäivissä yleisöpalautetta pyrittiin museon yleisten yleisökyselykaavakkeiden ohella keräämään myös lapsiystävällisin, konkreettisin menetelmin: post it- lapputerveisin ja styroks-palloja purkkiin pudottelemalla.

Mitä arviointi antoi?

Esittelin tässä tekstissä Pienten paja -hankkeessa käytettyjä arvioinnin menetelmiä ja niitä konkreettisia asioita, joihin arviointityöllä on ollut vaikutusta. Suoranaisen arviointimallin asteelle emme museopalveluiden arviointia hankkeen puitteissa kehittäneet (vaikka sellaista jossakin vaiheessa suunniteltiin), mutta ainakin otimme muutaman askeleen oikeaan suuntaan. Museopalvelut ylipäätään ovat niin moninaisia ja monitasoisia, että niiden arviointi yhden mallin pohjalta saattaa osoittautua varsin haastavaksi!

Tiivistettynä Pienten pajassa opittiin, että…

Yksittäisen palvelun arvioinnista on hyötyä…

1) suunnittelu- ja tuotantovaiheessa, jolloin arviointi toimii kehittämisen apuna
2) toimintavaiheessa suhteessa yleisöihin, toimintaympäristöön ja -resursseihin, sekä palvelulle asetettuihin tavoitteisiin
3) palvelun jatkuessa pitkään tai poistuessa käytöstä, jolloin voidaan arvioida kokonaisuutta, eli palvelun merkityksiä, vaikutuksia ja jatkokehitysmahdollisuuksia.

Palvelutuotannossa voidaan arvioida…

1) palvelun tuotantoprosessia ja toteutusta
2) palvelun sisältöjä & menetelmiä
3) palvelun merkitystä omalle toimintaympäristölle (esim. palvelukartan kehittyminen, toimintakulttuuri, henkilökunnan osaaminen..)

Laajemmassa kontekstissa taas voidaan arvioida mm.

1) palvelun merkitystä ja vaikuttavuutta (yleisö, yhteistyökumppanit, taustayhteisöt, tutkimus, pedagoginen- ja museokenttä..)
2) palvelun näkyvyyttä ja palveluviestinnän onnistumista.

Arvioinnin kautta museopalveluita kehitettäessä on olennaista oivaltaa, kuinka ensiarvoisen tärkeää  on saada palvelutuotantoon mukaan käyttäjien ääni – muutoinkin kuin mutu-tuntuman perusteella.

Marianna

Tarinamatto Pietarissa

Joulukuun ensimmäisellä viikolla Pietarissa järjestettiin Suomen museoliiton johdolla suomalais-venäläiset museopäivät. Eremitaasi, Roerichin kotimuseo, Petrovskaya Akvatoria   ja Gatchinan palatsi tarjosivat päiville varsin hienot puitteet, ja Allegro vei näpsäkästi reilussa kolmessa tunnissa perille.

Museopäivien keskeisinä teemoina olivat tänä vuonna molempien maiden museoiden näyttelyt ja palvelut – ja Tekniikan tarinamatto oli myös lyhyen puheenvuoron verran esillä museopäivien seminaariosuudessa.

Monenlaisia museoita ja palveluita tuli nähtyä ja kuultua -kaiken kaikkiaan varsin virkistävä ja kiinnostava kurkistus venäläiseen museokulttuuriin!

Marianna

Museolehtoreita matolla

Jalkauduimme eilen Tarinamaton kanssa Museolehtoripäiville Tampereelle vetämään kollegoille tarinamattotuokioita. Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin, teemana olivat erityisesti aikuiskävijät tarinamatolla.

Vaikka verryttelytehtävät olivat varsin pitkälti samoja kuin lapsiryhmienkin kanssa, aikuisten kanssa keskustelut lähtevät erilaisiin sfääreihin. Kun kokemuspohjaa tekniikkaan ja sen kehitykseen on pidemmällä aikajänteellä, on myös jaettavaa enemmän. Ei ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun puhelimiin liittyviä muistoja alkoi kertyä roppakaupalla.

Puhelin on ihana esine keskustelun herättäjäksi: sen muutos on ollut niin näkyvää ja nopeaa, ettei sitä voi olla huomaamatta -ja mikä tärkeintä: jokaisella on johonkin puhelinmalliin henkilökohtainen suhde ja sitä kautta tarinoita kerrottavaksi!

puhelin

Molempien museolehtoriryhmien ajatukset liikkuivat eilen matkustamisessa, museolehtorin laukun sisällöissä ja yleisön osallistamisessa -liekö syynä ollut, että useimmat olivat aamutuimaan reissanneet kasseineen Tampereen seminaariin keskustelemaan juurikin yleisöjen kohtaamisesta..? 😉

FB_IMG_1447397178223

Näyttelyiden nimiksi tuli Museolehtorin muotokuva ja Museolehtorin salainen matka. Molemmissa lähdettiin ajatuksesta, jossa yleisölle jätettäisiin mahdollisuus tutkia ”museolehtorin” näyttelyyn jättämiä esineitä ja luoda niiden perusteella oma tulkintansa kassin omistavasta henkilöstä ja tapahtumista, jotka ovat johtaneet kassin päätymiseen näytteille.

Mihinkäs koira karvoistaan pääsee -ei kai olisi voinut odottaakaan, että museolehtoriporukka tyytyisi staattiseen esillepanoon.. 😀

Marianna

Tarinamatto kehittyy – mitä voisi olla aikuistoiminta tarinamatolla?

Pienten pajan Tekniikan tarinamatolla -konsepti kehitettiin alunperin 6-8 -vuotiaille lapsille. Projektin kestäessä olemme kuitenkin huomanneet, että mattotoiminta hieman tuunattuna sopii yhtälailla myös aikuisille. Loppuviikosta esittelen tarinamattotoimintaa kollegoille Museolehtoripäivillä nimenomaan aikuisnäkökulmasta, joten jouduin (terveellistä kyllä!) hiukan miettimään läpi, mitä tarinamattotoiminta aikuisten kanssa oikeastaan tarkoittaa.

Lasten kanssa toimittaessa tarinamattotuokioiden ydintä ovat tutkiminen ja toiminnallisuus. Koska aikuisryhmien elämänkokemus ja  tiedot sekä valmiudet kertoa ja yhdistellä tietojaan luovasti ovat lapsiryhmiä laajemmat, tarinallisuus nousee aikuisryhmien kanssa toiminnan keskiöön. Aikuisten kanssa esineitä tutkittaessa ja näyttelyä rakennettaessa huomion keskipisteeksi nousevat henkilökohtaiset esineet ja niihin liittyvät kokemukset, jotka keskustelun ja vuorovaikutuksen kautta jäsentyvät Tarinamattonäyttelyyn yhdeksi tarinaksi.

Erilaiset aikuisryhmät ja yksilöt tuovat tarinamatolle omat taustansa ja omat kokemuksensa: matolla on taideopiskelijoiden kanssa pohdittu mm. ihmissilmän ja kameran linssin samankaltaisuutta, muisteltu Arjen teknologia -koulutettavien  kanssa ensimmäisiä omia puhelimia, mietitty museoammattilaisten kanssa näyttelyyn tarvittavan mediainfrastruktuurin määrää; tehty äänimaisemia ja tasapainoiltu toiminnallisuuden ja informatiivisuuden välillä.

20141009_143039

Opiskelijoita tarinamatolla miettimässä kameran linssin ja silmän yhtäläisyyksiä.

Aikuisryhmille tarinamatolla tuntuu olevan oleellista oman tietämyksen, kokemusten, muistojen, tarinoiden ja jopa tunteiden jakaminen: mattotuokiossa esittelemänsä esineen kautta kukin pääsee kertomaan jotakin itsestään niin, ettei kerronta mene liian henkilökohtaiseksi. Esine vapauttaa kertomaan sopivasti etäännyttäen. Tämä tuntuu edesauttavan myös ryhmäytymistä: toisilleen vieraat, mahdollisesti eri toimintaympäristöistä, kulttuureista ja taustoista tulevat ihmiset löytävät esineiden avulla yhteisiä muistoja ja tarinoita jaettaviksi.

Trafiikki-museot tarinamatolla.

Trafiikki-museoiden väkeä jakamassa puhelinmuistoja.

Erityisesti kasvatusalan opiskelijoille mattotuokiot ovat olleet antoisia myös lapsikohderyhmän toiminnan ja ajattelun hahmottamisessa. Kuvailemalla toimintaa mattotuokiossa tai lasten ajatuksia ja pohdintoja tekniikasta avataan myös Tarinamatto-projektin pedagogisia tavoitteita ja ajatuksia monimuotoisten toimintamenetelmien takana.

Ideatasolla Tarinamatto-menetelmästä (ja itse matosta!) on kehitelty myös palvelutaloihin jalkautuvaa, ikäihmisten kerhotoiminnassa toteutettavaa versiota, jossa painopiste olisi keskustelussa, yhteisöllisyydessä ja tarinallisuudessa. Omien esineiden tarinat toimisivat yhteisen keskustelun pohjana ja oman näyttelyn perustana. Tämän palvelun voisi liittää kiinteästi myös kokoelmatyöhön ja tallentaa tarinat digitaalisesti esim. näyttelykäyttöä varten Tekniikan museon kokoelmiin.

Tiivistäen Tarinamattotuokioiden aikuiskohderyhmiä siis olisivat erilaiset virkistys- ja koulutusryhmät sekä virkeät seniorit. Mattotuokioiden keskeisiä teemoja aikuisryhmien kanssa puolestaan ovat..

  • tarinallisuus
  • ryhmäytyminen
  • yhteisöllisyys
  • muisteleminen
  • tallentaminen
  • oppiminen
1426078716995

Tiede vieköön -koulutuksessa syntynyt ”Aamusta iltaan” -näyttely.

Enemmän kuin lapsiryhmien kanssa toimittaessa, voidaan aikuisten kanssa kiinnittää huomiota myös keskusteluun ja jakamiseen. Hashtageilla @tekniikanmuseo ja #tarinamatto löytyykin jo jossakin määrin materiaalia sosiaalisesta mediasta – toivottavasti näiden ympärille kertyy jatkossa yhä enemmän keskustelua!

Marianna